| loora |

Parisen viikkoa sitten Gatesin Billy kävi pikavisiitillä paikallisessa yliopistossa esittelemässä ajatuksiaan tietotekniikan, matematiikan ja insinööritieteen ensimmäisen vuoden opiskelijoille.

Turvatoimet olivat tiukat. Tiedotusvälineissäkin julkaistu lista tavaroista, joita kuulijat eivät saaneet viedä mukanaan kaikkein pyhimpään, oli pitkä. (Siitä, tehtiinkö opiskelijoille ovella tai pesuhuoneessa perusteelinen sisäinenkin turvatarkastus, minulla ei ole tietoa. Vaan enpä ihmettelisi sitäkään.) Erityisesti painotettiin, että Gatesille ei saanut viedä lahjoja.

Minkä ihmeen takia kukaan haluaisi antaa lahjoja Bill Gatesille? Ja mitä sellaista Billy-sedälle edes voisi antaa, mitä hänellä ei jo olisi vähintään kaksin kappalein?

Itse tehty lahja on aina osuva valinta. Se on uniikki ja välittää saajalleen ihania lämpimiä ajatuksia, joita tekijä on lahjansa valmistamiseen uhrannut. Itse päätyisin ehkä tässä tapauksessa veikeään Bill Gates -näköisteletappimaskottiin, jonka voi näppärästi ja edullisesti askarrella esimerkiksi tyhjästä vessapaperirullasta, piippurasseista ja kreppipaperista. Saatan sieluni silmin nähdä mogulin vääntelemässä billytappinsa piippurassijalkoja veikeisiin asentoihin ja kikattamassa poikamaisesti aikaansannoksilleen. Voi sitä ihanien lämpimien ajatusten määrää! Mutta niin vain jää Bill Gatesilta tämäkin ilo ja riemu kokematta, koska hän on tylsä tyyppi eikä halua ottaa vastaan lahjoja. Muka turvallisuussyistä. Pah.

Tässä nimenomaisessa vierailukohteessa halukkuutta lahjojen antamiseen tosin saattoi olla keskimääräistä enemmän, olihan kysymyksessä Microsoftin rekrytointiyliopisto number one maailmassa. Kenties joku kirkasotsainen nörttifuksi olisi hyvinkin saattanut haluta väkertää Billille tappimaskotin ja varustaa sen käsin tekstatulla kortilla: “Billylle rakkaudella, tuleva microsoftlainen N.N.”.