Loora #16
Kovin on tullut hankalaksi näinä päivinä löytää Blogistanista sellaista keskustelua, johon voisi itsekin osallistua. Ovet ovat kyllä auki, musakki svengaa hississä ja megafoni kehottaa astumaan sisään, eikä kahvista ja pullasta veloiteta erikseen. Mutta kun ne keskustelunaiheet hipovat sellaisia sfäärejä, ettei meikäläinen oikein jaksa syttyä.
Ollakseen trendikäs ja blogikatu-uskottava pitäisi olla tukka tanassa metabloggaamassa ja luomassa henkilöbrändiä. Tai ainakin puhumassa niistä ja esittämässä rakentavaa kritiikkiä.
Itse aion vastakin jättää metabloggauksen niille, jotka siitä tykkäävät. En myöskään jaksa kovin aktiivisesti puhua blogeissa blogeista, joissa puhutaan blogeista. Luen kyllä metablogejakin aina, kun kohdalle sattuvat.
Henkilöbrändi on jo sanana minusta kaikessa markkinahenkisessä kaupallisuudessaan lähes rivo. Brändihän on tuotenimi tai tavaramerkki. Blogille voisi jotenkuten kuvitella jonkinlaisen brändin, mutta ei sen kirjoittajalle. Tai sitten ollaan menossa tosi kauas bloggaamisen syvimmästä olemuksesta. Toki kaupallisiakin blogeja on, mutta jos tavalliset ihmiset alkavat muovata bloggaamista näyttämään markkinointibisnekseltä silloinkin, kun se ei sitä ole, ovat puurot ja vellit kyllä menossa sekaisin pahemman kerran.
Samaan aikaan, kun blogosfäärissä puhua pulputetaan metoista ja brändeistä, kuulee useammallakin taholla sanottavan, että bloginpitäjä kirjoittaa vain itselleen.
Minä voisin väittää, että sen jälkeen kun alkaa kirjoittaa interaktiiviselle alustalle jotakin, jonka sitten ilmoittaa Blogilistalle, ei kukaan enää voi vakuuttaa silmä kirkkaana kirjoittavansa vain itselleen. Ne, jotka kirjoittavat vain itselleen, tallentavat tarinansa joko pöytälaatikkoon tai koneensa kovalevylle. Jokaisella on omat motiivinsa, miksi haluaa toisten lukevan tuotoksiaan ja ottavan niihin kantaa, mutta siihen, että nämä motiivit puuttuisivat kokonaan, minä en usko.
Noin. Sainpahan minäkin ulostettua jonkinnäköisen mielipiteen päivänpolttavista aiheista. Täällä se on helppo tehdä, kun ei tarvitse pelätä hirmuista älämölöä ja haloota. Tavallisen ihmisen tavallisessa blogissa voi asiaa kuin asiaa puntaroida seurauksista sen kummemmin välittämättä. Joka päivä joku käy lukemassa, ja joskus harvoin jättää terveiset lähtiessään.
Joskus vain tämä hiljaisuus turhauttaa. Koska minä en kirjoita mitään itselleni.
Ihan mukava löytää samoin ajattelevia
Ei meidän tartte olla päivänpolttavia, kun arki voi olla paljon arvokkaampaa kirjoitettavaa ja etenkin luettavaa…
Comment by Marleena — November 10, 2005 @ 22:03
Jos nyt ei ole ollut niin kovin osallistuttavia keskusteluja, niin ainakin olet ansioitunut häävisionäärinä!
Comment by Herkku — November 10, 2005 @ 22:14
Blogikatu-uskottavaksi pitäisi päästä vasta brändit juotuaan ja kännipolkattuaan.
Comment by mea — November 10, 2005 @ 22:17
Häävi-isi…mikä..? :->
Comment by Perso — November 10, 2005 @ 22:23
Marleena, hei vain ja tervetuloa sinullekin! Nätisti sanoit ja ihan tottakin haastelit. Arvot ja arvotukset ovat niin kirjoittajan kuin lukijankin korvien välissä, ei niitä voi toiselle mennä sanelemaan. Pätee ainakin tähän bloggaukseen. Mielestäni.
Herkkuli! Saatan toisinaan inspiroituessani ansioitua, mutta useimmiten kuitenkin ansiottomasti. Vaan hyvä, jos kelpaa! Ilo on minun puolellani!
Mea, oliko tuo ehdotus? :O
Perso, minun isini ei ole järin häävi, joten älä ole huolissasi. - Huomasin, että henkilöbrändit saivat sinunkin kerskisormesi kohoamaan sojoasentoon. Barrikadeille nouskaamme siis!
Comment by |noone| — November 10, 2005 @ 22:30
Siis minähän en tule päivääkään toimeen ilman kommentteja, mutta tavallaan olen ottanut sen niin, että myös ne kommentit ovat minua varten. Eli kirjoitan blogia, jotta saisin itselleni jotakin. Siis kirjoitan itselleni, mikä on kyllä kamalan itsekästä, mutta kai se olisi vieläkin itsekkäämpää kuvitella, että kirjoittaisin muka hyvää hyvyyttäni jollekin toiselle.
Brändinä olisi kiva olla. Ajatella, noone, kun alettaisiinkin työstää tuollaisia bloggaavia luurankoja, tai pantaisiin Mea liukuhihnalle. Menopaussi t-paita ei olisi ollenkaan hullumpi joululahjatoive.
Comment by Saara — November 10, 2005 @ 22:36
Juu, Saara, minulle kanssa menopaussipaita heti! Ja Saara-lippis!
Oikeassahan sinä olet. Huomasin nyt, että ilmaisin itseäni epätarkasti. Siis nimenomaan se kirjoittaminen kommentinlukuineen ynnä muine oheisprosesseineen on itsekkäistä lähtökohdista lähtevää. Mutta se itse teksti on kyllä muita kuin pelkästään itseä varten.
Lopultahan kaiken, mitä teemme ja sanomme, pitäisi olla itsekästä ja tuottaa itselle mielihyvää, jotta siitä voisi odottaa sikiävän jotakin hyvää myös toisille. Vastentahtoisesti tehty hyväkään teko ei ole aito eikä motiiveiltaan pyyteetön. Mutta tämä nyt on jo vähän toinen juttu. Kai. :}
Comment by |noone| — November 10, 2005 @ 22:49
Musta paita valkosella tekstillä: tissin päällä lukee menopaussi ja selässä olis toi luuranko?
Comment by mea — November 10, 2005 @ 23:17
Just! Sen tekstin pitää vaan olla sitten niin iso, että se yltää molempien daisareitten yli. Tissien mallista, nännien nöpötyksestä yms. riippuen siihen tekstiin tulee kivoja 3D-efektejä.
Minä kyllä haluan omani punaisella tekstillä. Jos mahdollista. :}
Comment by |noone| — November 10, 2005 @ 23:21
Totta puhut, punanenhan se menopaussi on. Kyä ny on äijät kateellisia, kun ei ne kehtaa sitä panna päälle. Vaik miäli tekis.
Comment by mea — November 10, 2005 @ 23:27
Kyä mää ainaskin kehtaan! Sen verta on häpyä mullakin. :}
Comment by |noone| — November 10, 2005 @ 23:30