Loora #39
Eriössä pitemmällä istunnolla ollessani tykkään lueskella elektroniikkaliikkeiden mainoslehtisiä. Aihepiiri ilmeisesti jotenkin stimuloi aineenvaihduntaani.
Samassa lehdykässä, jonka tuotteiden innovatiivisuus herkisti minua jo muutama päivä sitten, esiteltiin rinta rinnan myös kaksi kelloradiota, joista toisen on määrä vaivuttaa omistajansa uneen rauhoittavilla luonnonäänillä, ja toinen puolestaan lupaa herättää hänet noihin samoihin ääniin. Ja höpönlöpön, sanon minä! Kyllä minä tuulen suhinaan nukahdan, ei siinä mitään. Mutta että muka pitäisi niihin samoihin leppeisiin henkäyksiin myös herätä. Ei toimi!
Rakas joulupukki. Tuo minulle lahjaksi sellainen vekkari, joka säädettyyn herätysaikaan ensin varovasti aloittaa perinteisellä piippauksella tai pirinällä. Jos laitteessa oleva grps-paikannin tai jokin muu tutkain toteaa minun puolen tunnin päästä edelleen lojuvan tiedottomana laverillani, laite töräyttää ilmoille Elämää juoksuhaudoissa jonkun maaseutupitäjän työväenyhdistyksen puhallinorkesterin esittämänä. Mikäli kelloradio vielä neljännen säkeistönkin jälkeen havaitsee minun yhä nukkuvan, sen sisäänrakennettu pienoisrobotti alkaa antaa minulle napakoita sähköiskuja. Kun sitten lopulta nousen ylös, vekkarirobotti seuraa minua kosketusetäisyydellä ulko-ovelle asti ja palaa vasta sen jälkeen paikalleen yöpöydälle lukulampun alle odottamaan seuraavaa toimeksiantoa.
Itse asiassa, rakas joulupukki, tuo saman tien kaksi.
Mie tykkäsin muutampi vuosi sitte herätä kelloradio-herätykseen (normi kellopirinästä ei tullu kun pahalle päälle). Mutta sitte kävi sen verran ohrasesti pari kertaa, että kun radiosta pärähti kivat iskelmät soimaan, niin enhän sitä herätä tajunnu, vaan olin unissani millon missäkin tansseissa, missä ko. orkesteri soitti.
Muutama pommiaamu ja siirryin kännykkäherätykseen. Se toimii yleensä aina. Myös tänään.
Comment by tinka — December 9, 2005 @ 09:01
Ennen heräsin CD:n ajastuksen naksahdukseen. Laitteen olin sijoittanut salaviisaasti kauas toiseen huoneeseen, jonne rientäminen herätti sen verran, ettei takaisin sänkyyn jaksanut mennä, kun oli kerta väsynyt (ikuista paradoksia tämä elämä). Rientää piti, kun ei jaksanut joka aamu kuunnella sitä samaa levyä ja vaihtaa ei muistanut.
Sitten tuli sängyn päätyyn Tivoli, jonka kauniiseen ääneen Grooven tahteihin nukahdan ja aamulla herään hitaasti niihin samoihin. Ja ihmettelemään, että miten voi herätä siihen samaan, johon nukahtaa. Paradoksia toisensa perään. Ihmetellessä sitä sitten vahingossa aivotoiminta käynnistyy ja vot, on hereillä.
Comment by mea — December 9, 2005 @ 09:26
Jotain hyötyä siis kännykästäkin. Vai mitä, Tinka? :}}
En kyllä ymmärrä. Eivätkö ihmiset oikeasti nuku, kun heidät tuolla tavalla saa hereille kaiken maailman ininöillä ja pimputuksilla? Tai kenties se olenkin taas minä, joka olen ymmärtänyt koko nukkumisen idean väärin. Jossakin niin syvällä minä kuitenkin nukkuessani olen, että sieltä ei ilman torvisoittoa ja sähköiskuja ylös tulla. Ainakaan ajoissa.
Sitä paitsi olen sitä mieltä, että aamuja on ihmisen elämässä tuplasti enemmän kuin iltoja: yksi vähän ennen iltaa ja toinen hetikohta illan jälkeen. Epistä.
Comment by |noone| — December 9, 2005 @ 14:01
Täytyy jotenkin johtua tuo kaksineuvoisuus siitä, että elät toinen jalka Suomen ajassa ja toinen tarpoo looran ajassa. Vai onko syy sittenkin kaikitenkin lokistanissa. Jospa tämä on taiottu. Jospa meitä ole ollenkaan. Mietipä sitä.
Comment by mea — December 9, 2005 @ 14:23
Voi, kännykästä on montaki hyötyä, vallankin sillon, kun sitä pitää äänettömällä ja värinällä; eipä häiritte pahemmin, ei.
Ja mitä nukkumiseen tulee, joskus sitä nukkuu paremmin, yleensä huonommin. Tai ainaki heräilee enempi ja pieniinkin ääniin. Joskus taas saa pihalla mesota vaikka koko Tampereen rosvojoukko, enkä tiedä mistään mittään.
Enää en tosin nukahda kesken lauseen, kuten pienenä mummilassa uunin vieressä nojatuolissa, kun ukkosti. Nykyään olen muuten vaan sekasin. Myös ukkosella.
Comment by tinka — December 9, 2005 @ 14:58
Voi, Mea, tokihan minä tiedän, ettei teitä ole ollenkaan. Eikä meitäkään. Ja Lokistanin syytähän kaikki on, tietysti. Tosin en minä ollut yhtään tämän parempi herääjä lapsenakaan. :}}
Kadehdin sinua, Tinka. Säilyy edes jonkinlainen roti elämässä, kun osaa herätä. Mitä kesken lauseen nukahtamiseen tulee, sekin onnistuu minulta mainiosti. Sekä oman lauseen että jonkun toisen. :}
Comment by |noone| — December 9, 2005 @ 15:10
Mä tahdon kyllä oikeastaan sen hobbyhallin kahvinkeittimen jonka voi ajastaa aamuksi keittämään kahvin valmiiksi heräämistä varten. Se on vähän kun auton tolppalämmitys.
Comment by Cybbis — December 9, 2005 @ 18:43
Sepä onkin vallan oiva vekoitin se. Kokemuksesta voin kertoa. Tosin Hobbyhallin mallista en mene takuuseen, mutta oma vain-kaksi-kättä-ja-black-&-decker -keitin pelittää loistavasti. Toki auton tolppalämmityskin on ihan hyvä homma, mutta se vain tulee turhan kalliiksi, kun pitäisi se autokin olla ja kaikkea. Ja siinä autossa se piuha. Se se vasta tyyris lysti onkin!
Comment by |noone| — December 9, 2005 @ 18:55
Missä sä oikein piileksit?
Comment by Saara — December 12, 2005 @ 19:11
Voih! Onko minua kaivattu?? Kylläpä nyt omatunto soimaa. Ruimaisin tuohon yläpuolelle jotakin selityksentynkää.
Tuntui oikein mukavalta, että joku huomasi poissaoloni. Kiitos, Saara! :}}
Comment by |noone| — December 12, 2005 @ 21:05