Loora #40
Jos teillä joskus käy aika pitkäksi ja kaipaatte haasteellista ja mielenkiintoista tekemistä, niin etsikääpä ihmeessä käsiinne jonkun ulkomaan oleskelulupahakemuskaavakkeet ja alkakaa ihan vakavalla naamalla täyttää niitä.
Minä kuvittelin valinneeni tässä suhteessa helpon maan. Onhan täällä miljoonia siirtolaisia kaikkialta maailmasta, osa jopa vielä rajoitteisempia kielen ja ymmärryksen suhteen kuin minä itse. Monet toki tulevat tänne pakolaisstatuksella, mikä osaltaan yksinkertaistaa kupongintäyttöruljanssia. Mutta koska takavuosien koulukiusaamista tuskin katsotaan riittäväksi pakolaisuuden perusteeksi, on meikäläisen pakko yrittää pitemmän kaavan mukaan. Ihan kiltisti. Hermostumatta. Turhautumatta.
Kaavakkeita on luonnollisesti useita. Niissä kysytään pääasiassa samoja asioita vähän eri järjestyksessä. Useimmat kysymykset eivät tietenkään millään tavalla liity kyseessä olevaan asiaan. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - hakija joutuu monessa kohdassa vannomaan ja vakuuttamaan, että kaikkiin kysymyksiin on annettu oikea ja täydellinen vastaus.
Jos esimerkiksi hakijalla on lapsia, on ehdottoman tärkeätä ilmoittaa lasten pituus, siviilisääty ja ammatti. Riippumatta siitä, ovatko lapset 2-, 13- vai 50-vuotiaita. Ja riippumatta siitä, haetaanko oleskelulupaa myös lapsille vai ei.
Niin ikään tulee hakijan ilmoittaa kaikki osoitteet, joissa hän on asunut täytettyään 18 vuotta. Postilokero-osoitteet eivät kelpaa.
Mikäli oleskeluluvan hakijalla on puoliso kohdemaassa, ja lupaa näin ollen haetaan niin sanotussa perheluokassa, on hakijan esitettävä tyhjentävä kertomus ensitapaamisestaan ko. puolison kanssa sekä suhteen myöhemmistä vaiheista. Hakemuksen liitteeksi tulee oheistaa kaikkea mahdollista todistusaineistoa.
Tätäkin kokemusta viisaampana annan arvoisalle lukijalle hyvän neuvon. Älä koskaan heitä mitään menemään! Ikinä et voi olla varma, ettetkö jonakin päivänä haluaisi hakea oleskelulupaa ulkomailta. On tosi ikävää, jos koko prosessi sitten kaatuu siihen, ettei tullut aikoinaan pantua talteen sitä yhtä tiettyä käytettyä kondomia (tietysti asianmukaisella parasta ennen -päiväyksellä varustettuna) tai ostokuittia niistä käsiraudoista, jotka veit Hänelle tuliaisiksi ensitapaamisellanne. Kaikki kelpaa - paitsi soivat onnittelukortit.
Eipä ihme, että hakemusten käsittely kestää ikuisuuden. Ottaahan se aikansa lukea, haistella ja maistella kaikki hakemukset liitteineen. Varsinkin valtion virkahenkilöiltä.
Kuulostavat aika samanlaisilta kuin ne, joita taannoin täyttelin. Tuo asuttujen osoitteiden luettelo oli kaikkein pahin, kun oli tullut opiskeltuakin useammassa kaupungissa ja asuttua kaikenlaisissa solukämpissä. Pistin listan visusti talteen, niin hirveä työ siinä oli.
Halusivat myös todisteita yhteisistä taloudellisista järjestelyistä. Siitä oli siinä mielessä hyötyä, että kun ei ollut yhteisiä omistuksia eikä pankkitilejä, piti todisteiden kokoon raapimiseksi käydä lävitse kaikenlaiset eläkkeisiin liittyvät henkivakuutukset ja muut, joissa pitää nimetä edunsaaja. Ja herranjestas, sieltähän löytyi joka riviltä ex-vaimon nimi! Ei löydy enää.
Comment by Anni — December 13, 2005 @ 00:43
Hih, niin sitä pitää! Sinulle näköjään koitui siitä prosessista jopa jotakin ihan henkilökohtaiseksikin hyödyksi luettavaa. Lucky you!
Itse en ole omista kupongeistani löytänyt vielä mitään yksityiskohtaa, jonka esille penkomisesta voisi sukeutua mitään hyödyllistä. Paitsi tietysti se itse lupa. Mutta sitä ennen täytyy siis jotenkin selvittää, missä sitä oikein on tullut asuttua. Ja paljon muuta.
Jotenkin tuntuu, että ns. järjestetty avioliitto olisi paljon helpompi todistaa aidoksi rakkaustarinaksi kuin tämmöinen perinteisesti edennyt romanssi. Silloin olisi varmasti tullut otatettua itsestämme iso kasa valokuvia erilaisissa aikaan ja paikkaan sidotuissa tilanteissa ja lähetettyä (ynnä säilytettyä) kirjeita, laskuja, kuitteja ynnä muuta todistusaineistoa. Mutta kun me emme suhteen alussa tienneet, mihin päädymme, niin vähän huteralla pohjalla on tämä todistelu.
No, mennessäänhän tuon näkee, mihin tämäkin johtaa.
Comment by |noone| — December 13, 2005 @ 01:20
Voi pyhä sylvi, etten sanoisi! Mulla on kyllä hyvä numeromuisti, mutta juurikin äskettäin huomasin, että ylitettyäni 15 kotiosoitteen historian on kamalan vaikea muistaa kaikkia talon ja etenkin asunnon numeroita oikeissa järjestyksissä ja sitä rataa.
Meidän suhteen ajalta voisi hyvinkin löytyä monenlaista dokumenttia tapahtumien kulusta niin kirjallisesti kuin kuvallisestikin, mutta niitä ei taideta tarvita täällä mihinkään. Avikseenkin päässee pelkkä esteettömyystodistus kainalossa.
Toivotan onnea selvitystyöhön!
Comment by Herkku — December 13, 2005 @ 04:40
Heh Herkkuli, sinähän voisit lainata minulle muutaman osoitteen. Ottaisin myös kernaasti lainaksi muutamia messeviä suhdedokumentteja, mutta valitettavasti niitä ei palauteta, joten lainaaminen ei tule kysymykseen. Muuten toimisi varmaan tosi hyvin! :}}
Mutta jospa sinä alkaisit poliittisesti ahdistella minua, niin sitten voisin anoa pakolaisstatusta. Ota vaikka pari kaveria kimppaan, niin on vaikuttavampaa.
Comment by |noone| — December 13, 2005 @ 06:08
Osoitteita on vaikka muille jakaa ja mistä valita. Minkäköhän sortin dokumentteja ne sinne kelpuuttavat sitten. Valokuvista voi olla vaikea erottaa juuri teidän kasvoja, mutta kuinka justiinsa sen tarvii olla. Miten ylipäätään voi todistaa, että ne dokumentit on just omia tai liittyy mitenkään mihinkään. Ihme meininki.
Tuota.. minkäköhänlaisia rangaistuksia poliittisesta ahdistelusta langetetaan nykyään? :0 Aika tiiviisti olen lymynnyt täällä kommenttisektorilla, että jos näistä saa jotain pelotetta riivittyä kasaan, niin oisko se siinä? Se ahdistelu meinaan.
Comment by Herkku — December 13, 2005 @ 20:24
Ihme meininkiä on, totisesti! Siinä(kin) olet täysin oikeassa. Mutta jos minulta kysyttäisiin, niin ei se ole niin nokon nuukaa. Kunhan on paljon kivoja fotoja ja kaikkea jänskää, niin virkahenkilöt viihtyvät paremmin niiden parissa sen 6-12 kk, jonka lupahakemuksen käsittely vähimmillään kestää. Itse asiassa, jospa liittäisi mukaan pari mukavaa lautapeliäkin. Eikö se olisi huomaavainen ele?
Mitä poliittiseen ahdisteluun tulee, niin minulle kelpaa kaikki. Olen laskenut vainokynnykseni hyvin alas ihan tätä prosessia varten niin, että minun mittapuuni mukaan ahdistelun ja vainon tunnusmerkit täyttyvät kaikkialla. Olen lisäksi suunnitellut, että seuraavan kerran maahan tullessani ryntääin alasti passintarkastukseen, jotta saavat vakuuttavan kuvan minun pakolaisuudestani. Eiköhän se siitä. Onneksi ihmisellä on sinunlaisiasi ystäviä, jotka ovat valmiita auttamaan! :}}
Comment by |noone| — December 13, 2005 @ 20:58
Toisaalta mitä kivaa on asua ulkomailla, jos siitä ei joudu yhtään kärsimään. Minusta ihan oikein niille, jotka täältä karkaavat.
Comment by Saara — December 14, 2005 @ 04:51
Kärsimys kaunistaa. Ei kun se olikin kylmä kahvi. No, joka tapauksessa, kärsimys ei lopu, olipa siellä tai täällä. Mutta ole huoleti, Saara, ihan kohta minä lopetan karkailun tältä erää ja tulen sinne. Ja sittenpä minä vasta kärsinkin! Kärsin, kunnes taas karkaan. Ja sen jälkeen luultavasti keksin taas jotakin uutta kärsittävää. Oi sitä kruunun kirkkautta! :}}
Comment by |noone| — December 14, 2005 @ 18:28
Niiiiin, sille on muuten nimikin, se on vitutuksen vakio. Se on aina määrältään sama, vaikka aiheet muuttuvatkin. Sitä en kyllä tiedä, miten maantieteelliset olosuhteet vaikuttavat siihen, eli onko täällä vitutuksen vakio tavanomaista suurempi noin globaalisti ajatellen… hm… sehän on nimittäin mahdollista.
Comment by Saara — December 14, 2005 @ 19:37